Terhi Koulumiehen kirja Vauvaa vailla kertoo 33-vuotiaasta Elinasta, joka tajuaa haluavansa vauvan. Ja vauvahan pitää saada, keinolla millä hyvänsä. Kun lasta ei kuulu avo-seurustelusuhteesta, yrittää Elina hankkiutua lopulta raskaaksi lapsettomuushoidoilla.

Kirja keskittyy täysin vauvan haluamiseen. Henkilöhahmot jäävät ohuiksi, koska heissä ei ole kuin yksi taso; he joko haluavat lapsen tai eivät halua. Mitään muuta näiden ihmisten elämässä ei tunnu olevan. Tämän haluamisen syiden taakse, lapsen haluamisen motiiveihin, siihen todella kiinnostavaan kysymykseen, kirjassa ei kuitenkaan mennä.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaiseen blogityyliin ja se kuvaa Elinan vauvahanketta varsin dokumenttimaiseen tyyliin. Kirja on sujuvaa suomenkieltä, mutta jää kuitenkin jollakin tavalla pinnalliseksi arkipäivän raportoinniksi. Kirjaa lukiessani jäin monta kertaa miettimään tekstin kaunokirjallisia ansioita; mikä lopulta tekee tekstistä kaunokirjallisuutta? Onko kaikki fiktio kaunokirjallisuutta? Mikä lopulta tekee taiteesta taiteen?

Kirja on helppolukuinen ja mielenkiintoinen ajankuvaus, mutta ei nouse suosikkikirjojeni joukkoon. Vaikka potentiaalisesti kuuluisin kirjan kohderyhmään, jätti kirja ainakin minut (tarkoituksellisella?) ulkokohtaisuudellaan kylmäksi.

Kirja on Koulumiehen esikoinen ja Atenan vuonna 2007 julkaisema. Terhi Koulumies (1971) on Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, pienen lapsen äiti ja hänen kotisivunsa löytyvät täältä.