Terhi Koulumiehen kirja Vauvaa vailla kertoo 33-vuotiaasta Elinasta, joka tajuaa haluavansa vauvan. Ja vauvahan pitää saada, keinolla millä hyvänsä. Kun lasta ei kuulu avo-seurustelusuhteesta, yrittää Elina hankkiutua lopulta raskaaksi lapsettomuushoidoilla.

Kirja keskittyy täysin vauvan haluamiseen. Henkilöhahmot jäävät ohuiksi, koska heissä ei ole kuin yksi taso; he joko haluavat lapsen tai eivät halua. Mitään muuta näiden ihmisten elämässä ei tunnu olevan. Tämän haluamisen syiden taakse, lapsen haluamisen motiiveihin, siihen todella kiinnostavaan kysymykseen, kirjassa ei kuitenkaan mennä.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaiseen blogityyliin ja se kuvaa Elinan vauvahanketta varsin dokumenttimaiseen tyyliin. Kirja on sujuvaa suomenkieltä, mutta jää kuitenkin jollakin tavalla pinnalliseksi arkipäivän raportoinniksi. Kirjaa lukiessani jäin monta kertaa miettimään tekstin kaunokirjallisia ansioita; mikä lopulta tekee tekstistä kaunokirjallisuutta? Onko kaikki fiktio kaunokirjallisuutta? Mikä lopulta tekee taiteesta taiteen?

Kirja on helppolukuinen ja mielenkiintoinen ajankuvaus, mutta ei nouse suosikkikirjojeni joukkoon. Vaikka potentiaalisesti kuuluisin kirjan kohderyhmään, jätti kirja ainakin minut (tarkoituksellisella?) ulkokohtaisuudellaan kylmäksi.

Kirja on Koulumiehen esikoinen ja Atenan vuonna 2007 julkaisema. Terhi Koulumies (1971) on Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, pienen lapsen äiti ja hänen kotisivunsa löytyvät täältä.

 

Jäljettömiin on Hollantilaisen Tim Krabben (synt 1943) kirjoittama pieni kirja, joka käsittelee suurta rakkautta ja suurta pahuutta. Kirjan lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jää ahdistunut raivo nimenomaan jälkimmäisestä, vaikka kirjailijan sanomana lienee kuitenkin ollut rakkauden kaiken voittava voima.

Kirja koostuu leikkauksista tapahtumiin, joiden yhteyksiä ei erityisesti selitetä, vaan kirjan juoni muodostuu rivien välistä avautuvasta tarinasta, joka muodostaa vähitellen kokonaiskuvan, juonen, kirjan viimeisillä sivuilla.

Kirjan päähenkilö on Rex, jonka tyttöystävä Saskia katoaa selittämättömästi heidän lomamatkallaan huoltoasemalta. Saskian ratkaisematon kohtalo ei jätä Rexiä rauhaan ja estää häntä jatkamasta elämäänsä; Saskian kohtalo leijuu kaiken yllä ja "pilaa" kaiken, mihin Rex yrittää tarttua. Lopulta Rex on valmis uhraamaan kaiken, kirjaimellisesti, saadakseen selville mitä Saskialle on tapahtunut. Kirjan toisena tarinana kulkee Saskian kaapanneen kemian opettajan kehityskertomus, joka lakonisena pohjattomana pahuuden kuvauksena tuo hienon kontrastin Rexin kautta kerrotulle rakkaustarinalle.

Kirja kysyy paljon kysymyksiä: kumpi on lopulta pahempaa; epätietoisuus vai rakkauden menettäminen? Irtipäästäminen ja eteenpäin jatkaminen vai tutussa ja turvallisessa pysyminen? Mikä saa ihmisestä esiin kaikkein pahimman? Miksi "pahoja" ajatuksia on pakko toteuttaa?

Kirja on julkaistu alkukielellä vuonna 1984 ja siitä on tehty kaksi elokuvaa, Spoorloos (1988) ja The Vanishing (1993). Kirjan on suomeksi julkaissut LIKE vuonna 2003 ja tietääkseni se on kirjailijan tähän mennessä ainut julkaistu suomennos.