Jäljettömiin on Hollantilaisen Tim Krabben (synt 1943) kirjoittama pieni kirja, joka käsittelee suurta rakkautta ja suurta pahuutta. Kirjan lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jää ahdistunut raivo nimenomaan jälkimmäisestä, vaikka kirjailijan sanomana lienee kuitenkin ollut rakkauden kaiken voittava voima.

Kirja koostuu leikkauksista tapahtumiin, joiden yhteyksiä ei erityisesti selitetä, vaan kirjan juoni muodostuu rivien välistä avautuvasta tarinasta, joka muodostaa vähitellen kokonaiskuvan, juonen, kirjan viimeisillä sivuilla.

Kirjan päähenkilö on Rex, jonka tyttöystävä Saskia katoaa selittämättömästi heidän lomamatkallaan huoltoasemalta. Saskian ratkaisematon kohtalo ei jätä Rexiä rauhaan ja estää häntä jatkamasta elämäänsä; Saskian kohtalo leijuu kaiken yllä ja "pilaa" kaiken, mihin Rex yrittää tarttua. Lopulta Rex on valmis uhraamaan kaiken, kirjaimellisesti, saadakseen selville mitä Saskialle on tapahtunut. Kirjan toisena tarinana kulkee Saskian kaapanneen kemian opettajan kehityskertomus, joka lakonisena pohjattomana pahuuden kuvauksena tuo hienon kontrastin Rexin kautta kerrotulle rakkaustarinalle.

Kirja kysyy paljon kysymyksiä: kumpi on lopulta pahempaa; epätietoisuus vai rakkauden menettäminen? Irtipäästäminen ja eteenpäin jatkaminen vai tutussa ja turvallisessa pysyminen? Mikä saa ihmisestä esiin kaikkein pahimman? Miksi "pahoja" ajatuksia on pakko toteuttaa?

Kirja on julkaistu alkukielellä vuonna 1984 ja siitä on tehty kaksi elokuvaa, Spoorloos (1988) ja The Vanishing (1993). Kirjan on suomeksi julkaissut LIKE vuonna 2003 ja tietääkseni se on kirjailijan tähän mennessä ainut julkaistu suomennos.